OS Raamattua on julistettava Jumalan sanana (2. Piet. 1:21, 2 ep) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Jumalan sanan kylvö -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-raamattua-on-julistettava-jumalan-sanana.html
1. VARTIJAN VASTUU KOKONAISEN RAAMATUN JULISTAMISESTA
2. VASTUU RIKKOVASTA VELJESTÄ
3. ROMAHTANUT SILTA
4. JULKISYNNISSÄ ELÄVÄN KOHTELEMINEN
5. USKOVAKIN ON LIHASSAAN SYNTINEN
6. HARHAOPPISET
7. JULKISYNTISET
8. LUOPUNUT KRISTIKANSA SEKÄ PIISPAT JA PAIMENET
9. JEESUKSEN RISTI ANTAA VARMAN VAKUUDEN HELVETISTÄ
JA TAIVAASTA
10. EHTOOLLINEN ON TARKOITETTU KATUVILLE SYNTISILLE
RIPPIPUHE
Hyvät Jeesuksen ystävät! Tänään on toinen paastonaikaa edeltävä sunnuntai, jonka otsikko on 'Jumalan sanan kylvö'. Aiemmin tätä sunnuntaita kutsuttiin nimellä 'sexagesima', joka on latinankieltä ja tarkoittaa 'kuudeskymmenes'. Pääsiäiseen on nyt aikaa kahdeksan viikkoa eli vajaat kuusikymmentä päivää.Jumalan sanaa on omassa maassamme kylvetty eli julistettu jo 1000 vuotta. Tuo sanan kylväminen on myös kantanut hedelmää. Lukemattomat ihmiset ovat näiden vuosisatojen aikana uskoneet Jeesuksen evankeliumin ja saaneet uskon kautta Golgatan ristiin syntinsä anteeksi.
Miljoonat ihmiset on kastettu Jeesukseen. Erityisesti meidän aikanamme moni kastettu näyttää kuitenkin luopuneen Raamatun uskosta. Jopa opinvartijoiksi valituista kansankirkon piispoista on tullut Jumalan sanan kieltäjiä ja luopioita.
Yhä edelleen on myös niitä siunattuja, jotka haluavat uskoa ja elää pyhän kasteensa mukaisesti. Yhä edelleen on niitä, jotka tunnustavat: Pyhä Raamattu on oikeassa, me ihmiset väärässä.
Kasteen mukainen elämä on jokapäiväisessä parannuksessa elämistä; se on synnin tunnustamista ja anteeksisaamisen uskomista sekä uuden elämän pyytämistä ja vastaanottamista Herralta. Kasteen armossa elävä haluaa ojentautua Jumalan sanan mukaan tässä pimenevässä ajassa. Jumalan valtakunnassa saa kääntää katseensa pois omasta mahdottomuudestaan Häneen, josta vuotaa armoa ja totuutta, iloa ja rauhaa, rakkautta ja uskollisuutta, pitkämielisyyttä ja hyvyyttä, elämää ja autuutta, tulevaisuutta ja toivoa.
Pyhä kaste kutsuu kuolettamaan langenneen lihamme eli Jumalan sanasta luopuneen luontomme teot. Jumalan sana kutsuu meitäkin tänään tunnustamaan sekä perisyntisen olemuksemme että koko tekosyntiemme kuorman - kaiken, missä olemme rikkoneet Raamatun sanassa ilmoitettua Kaikkivaltiaan tahtoa vastaan. Käymme siis nöyrin ja katuvin mutta samalla rohkein mielin armoistuimen eli Golgatan ristin juurelle.
SAARNA
1. VARTIJAN VASTUU KOKONAISEN RAAMATUN JULISTAMISESTA
Maassamme ei ainoastaan kylvetä Jumalan sanaa, vaan kristinuskon nimikkeen alla heitetään peltoon myös rikkaviljan eli lusteen siementä. Mistä nämä kahden eri siemenen kylväjät erottaa toisistaan? Vastaus on yksinkertainen: Se kylvää Jumalan sanan siementä, joka puhuu Raamatun ja sitä oikein opettavan tunnustuksen mukaan sekä haluaa myös ojentaa omaa elämäänsä tuon opetuksen mukaan. Raamattu on Jumalan sana, joka vaikuttaa oikean ja hyvän viljan kasvamisen. Oikea Jumalan tahtoma sato on sitä, mikä antaa kiitoksen ja kunnian yksin Hänelle, jolle se kuuluu: Herralle Jeesukselle Kristukselle ja Hänen veriselle ristilleen.
Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. "Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." (2. Piet. 1:21) Samoin Psalmi 119, jae 160: "Sinun sanasi on kokonansa totuus."
Raamatun sanat eivät ole mitä tahansa sanoja, vaan aivan erityislaatuisia, pysyviä ja tosia. Erityisesti meillä, seurakunnan paimen- eli opetusvirkaan virkaan asetetuilla, on äärimmäisen vakava vastuutehtävä julistaa tätä autuuden tuovaa ja kadotukselta pelastavaa Jumalan sanaa: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Uskokaa ilosanoma Herran Jeesuksen Kristuksen sovittavassa ristinveressä! Älkää olko niitä, jotka jäävät synteihinsä ja siten paatuvat sekä luopuvat elävästä Jumalasta. Älkää kieltäkö suullanne älkääkä kättenne töillä Jumalan Raamatussa ilmoittamaa muuttumatonta lakia omaksi tuhoksenne. Sillä se, joka luopuu Jumalan kirjoitetusta sanasta Raamatusta, luopuu samalla myös Jumalan lihaksi tulleesta Sanasta, Jeesuksesta."
Jumalan vanhurskaan tuomion vakavuudesta - sekä saarnamiehen että seurakunnan muun jäsenen näkökulmasta - kertoo myös profeetta Hesekielin kirjan 33. luku. Se on yksi Raamatun vahvimpia ja samalla suorastaan kauhistuttavimpia kuvauksia Jumalan asettaman paimenen ja vartijan tehtävän vakavuudesta.
"Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan Minun suustani, on sinun varoitettava heitä Minun puolestani. 8. Jos Minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä Minä vaadin sinun kädestäsi. 9. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut." (Hes. 33:7-9)
Voiko tätä suurempaa vastuuta olla missään tehtävässä: "... hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi"? Syntisestä elämästä varoittaminen ei ole muotia eikä mukavaa. Päinvastoin. Jokainen saakoon elää aivan niin kuin huvittaa; niin kuin itse oikeaksi näkee. "Älköön kukaan tulko sanomaan minulle minun elämäntavastani mitään; kaikkein vähiten kaipaan mitään ojentamista tai nuhdesaarnaa!" Maailma ja maailmanmieliset elävät ja haluavat elää ns. vapaudessa ilman mitään rajoittavia sääntöjä. Vaikka tosiasiassa tuo vapaus on synnin orjuutta. Maailma ei halua kuulla ja ottaa vastaan totuutta: "Sinä elät vääryydessä ja synnissä. Sinun on tehtävä elämäntavastasi ja asenteistasi parannus! Käänny Perkeleen ja tämän maailman seuraamisesta kohti Jumalaa!"
Profeetta Hesekiel asetettiin oman henkensä uhalla puhumaan kansalle totuuden sanoja. Hänelle oli annettu paljon: huikaisevat taivasnäyt ja Herran sanojen kirkas kuuleminen. Mutta vastapainoksi Hesekieliltä myös vaadittiin paljon. Kenelle on paljon annettu, siltä myös paljon vaaditaan. Jumalan maailmassa ei voi olla valtaa, tietoa, ymmärrystä, rikkautta tai lahjoja ilman, että niihin myös aina liittyisi sitä suurempi vastuu ja tilintekovelvollisuus. "Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion." (Jaak. 3:1)
2. VASTUU RIKKOVASTA VELJESTÄ
Oletko sinä saanut Herralta tehtävän toimia Israelin kansan eli kristillisen seurakunnan vartijana? Jokainen kristitty on kutsuttu omassa lähipiirissään tällaiseen vartijan tehtävään. Jeesus sanoo:
"... jos veljesi rikkoo [sinua vastaan], niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. 16. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. 18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." (Matt. 18:15-18)
Muutamissa kaikkein vanhimmissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa ei ole sanoja 'sinua vastaan', joten perusteltua on lukea ja kääntää tuon kohdan alku myös muodossa: '... jos veljesi tekee syntiä, niin mene ja nuhtele häntä...'
3. ROMAHTANUT SILTA
Veljen - ja yhtä lailla tietenkin myös sisaren - (takaisin) voittamisessa on kysymys siitä, ettei tuo veli menekään syntiensä tähden kadotukseen, vaan pääsee synnin tunnustamisen, hylkäämisen ja anteeksiantamuksen sanan kautta takaisin taivastielle. Tätä tilannetta kuvaamaan on käytetty vertausta syvän rotkon yli kulkeneesta, mutta romahtaneesta sillasta. Sinä tiedät, että tie on yhtäkkiä poikki seuraavan mutkan takana. Näet autoilijan, joka on tulossa kovaa vauhtia tietä pitkin. Jos tuon autoilijan henki on sinulle vähänkään arvoinen, niin huidot ja annat merkkiä autolle, jotta se pysähtyisi. Kerrot äärimmäisen tärkeän varoituksen: Älä aja eteenpäin, tuo tie vie kuoleman kuiluun!
Jos näet auton, mutta et yritäkään sitä pysäyttää ja romahtaneesta sillasta varoittaa, olet syypää kuolemantuottamukseen. Jos sinut on vielä erityisesti asetettu liikenteen ohjaajan virkaan ja tehtävään poikki olevasta tiestä varoittamaan, saat laiminlyönnistäsi tappo- tai jopa murhasyytteen. Jos autoilija ei kuitenkaan välitä pysähtymismerkistäsi tai ei usko varoitukseesi tien päättymisestä, ja väkisin kurvaa ohitsesi matkaa jatkaakseen, olet tietenkin vastuusta vapaa. Joitakin vuosia sitten lähipiiristäni tuli uskoon nuori tyttö. Tuo tyttö oli tapahtuman jälkeen äärimmäisen vihainen uskoville vanhemmilleen: "Miksi ette aikaisemmin sanoneet minulle, että jos en usko Jeesukseen, niin joudun kadotukseen?!"
4. JULKISYNNISSÄ ELÄVÄN KOHTELEMINEN
Jeesus käskee suhtautumaan itsepintaisesti julkisynnissä elävään ja moninkertaisia varoituksia kuulemattomaan seurakunnan jäseneen aivan kuin pelastuksesta osattomaan pakanaan tai halveksuttuun kansansa petturiin, veronkerääjään eli publikaaniin. Toki Jeesus ja Jeesuksen Hengessä elävät rakastavat pakanaa ja publikaania, mutta ei Herra heitä taivaaseen vie ilman parannusta ja uskoa.
Paavali opettaa samoin kirjeessään korinttilaisille:
"Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; 10. en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. 11. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. 12. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?13. Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. 'Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.'" (1. Kor. 5:9-13)
Seurakunnan ulkopuolisille julkisyntisille tulee osoittaa rakkautta. Mutta ehtoollisyhteydestä ja lopulta koko seurakunnan jäsenyydestä tulee erottaa ne, jotka haluavat pysyä syntielämässä. Pyhän Raamatun perusteella on käsitteellinen mahdottomuus, että seurakunnan jäsen voisi elää jatkuvassa julkisynnissä. Sillä nimenomaan julkisynneistähän on kysymys niin Jeesuksen opetuksessa syntiä tekevästä veljestä kuin juuri luetussa Paavalin kirjoituksessa.
5. USKOVAKIN ON LIHASSAAN SYNTINEN
Sillä perusteella, että me kaikki olemme oman sydämemme syvyyksissä syntisiä eli epäjumalanpalvelijoita, herjaajia, murhaajia, huorintekijöitä, varkaita, valehtelijoita ja himoajia, emme voi kumota Jeesuksen ja Paavalin ja niin monien muiden Raamatussa meitä opettavien selviä sanoja. Ihmistä ei tietenkään pelasta se, että hän pidättäytyy julkisynneistä. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaiksi ja tuota sydämen tilaa ei lopulta näe kukaan muu kuin Jumala yksin. On tärkeää, että emme lankea farisealaiseen ulkokultaisuuteen. Minä ja julkisyntinen olemme sydämeltämme, lihaltamme, omalta luonnoltamme, täsmälleen samanlaisia.
Minut ja julkisyntisen erottaa toisistaan vain se, että minä Raamatun ilmoittaman Jumalan ja ihmisten edessä tunnustan sydämeni ja elämäni häpeällisen saastan, oman mahdottomuuteni. Tunnustan olevani velvollinen jokapäiväiseen parannuksentekoon, synnin pois laittamiseen elämästäni. Tunnustan tarvitsevani anteeksiantamusta kaikessa. Julkisyntinen ei sen sijaan tunnusta, että hänen täytyy tehdä parannus, tunnustaa syntinsä ja hylätä ne. Siksi hän ei myöskään voi uskoa syntejään anteeksiannetuiksi Jeesuksen Golgatalla vuodattaman veren tähden - hänhän ei armoa tarvitse. Pelastavasta uskosta osaton on se, joka hylkää Pyhän Raamatun opetuksen Jumalasta ja ihmisestä, miehestä ja naisesta. Kohti kadotusta on kulkemassa se, joka ei pyydä anteeksi ja kadu, ei tee parannusta ja usko Jeesukseen Kristukseen.
6. HARHAOPPISET
Harhaoppi on (julki)synneistä kadottavin, rikkoohan se kaikkien raskaimmin juuri ensimmäistä käskyä vastaan ja vetää koko uskon alta maton pois. Harhaoppi ja epäjumalanpalvelus tarkoittavat samaa asiaa. Niiden ydin on se, että opetetaan Jumalasta ja Hänen tahdostaan eri tavalla kuin mitä Raamatussa sanotaan. Se elää harhaopin vallassa ja on epäjumalanpalvelija, joka on luopunut Jumalan sanasta. Se on harhaoppinen, joka ei tunnusta Jumalan sanaa velvoittavaksi ja sitovaksi. Harhaoppinen on esimerkiksi piispa, kirkkoherra tai muu paimen, joka hyväksyy Herran käskyn vastaisesti naispappeuden tai homoseksuaalisuuden harjoittamisen. Harhaoppinen on myös esimerkiksi se, joka kieltää Jumalan sanan ja uskontunnustuksen opettaman yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.
Jos joku kieltää Pyhän Raamatun oikeellisuuden ja sitovuuden uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä, on hän itse erottanut itsensä uskovien joukosta. Kristillinen kirkko, Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki on siellä, missä sitoudutaan vanhan ja uuden liiton profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin. Jakamattoman kristikunnan uskontunnustukset ja esimerkiksi luterilaiset Tunnustuskirjat opettavat oikein Pyhää Raamattua.
Se, joka julkisesti hylkää Raamatun opetukset Jumalasta, kielenkäytöstä, ihmiselämän pyhyydestä, avioliitosta, oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä, ei voi tulla ehtoollispöytää ja lopulta edes jäädä Herran seurakunnan jäseneksi. Pelastavasta Pyhän Hengen vaikuttamasta uskosta osattomia ovat erityisesti ne, jotka sanovat Jeesuksen syntyneen luonnollisesti kahdesta ihmisestä: kieltävät Hänen syntyneen Isästä Jumalasta ja neitsyt Mariasta. Tällaisia on omassa maassamme jopa kansankirkon piispojen keskuudessa.
Epäjumalanpalvelija on myös se, joka avaa muita teitä pelastukseen ja taivaaseen kuin Jeesuksen ristin. Tällainen on esimerkiksi Rooman paavi. Hän opettaa, että ihmisen omat työt - yhä edelleen jopa raha, joka aneina maksetaan - vaikuttavat myönteisellä ja suorastaan vaadittavalla tavalla sielun pelastukseen.
Eikä tätä Jeesuksen ainoana pelastustienä ohittavaa jumalattomuutta tarvitse hakea mistään Roomasta asti; se on vahvasti läsnä meidän omassa luopiokirkossammekin. Tosiasia on se, että kenellä ei ole Poikaa, hänellä ei ole Isääkään. Paaville ja hänen oppinsa kannattajille, sen enempää kuin heidän kotimaisille hengenheimolaisilleen, ei voi antaa synninpäästöä tai jakaa ehtoollista. Pelastuvatko he lopulta, ei ole minun asiani. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala.
7. JULKISYNTISET
Paavali mainitsee myös esimerkiksi pilkkaajan sellaiseksi, jonka kanssa ei pidä seurustella eikä aterioida; se on erityisesti nauttia yhdessä Herran ehtoollista. Se, joka kiroilee ja noituu, käyttää Jumalan nimeä voimasanana ja ärtymyksen osoituksena ilman, että tunnustaa tätä kaikkea synniksi ja haluaa tehdä siitä parannusta, on pilkkaaja. Julkisesti kiroileva ja kiroilemistaan katumaton on julkisyntinen.
Paavalin mainitsema juomari on se, joka käyttää alkoholia humaltumistarkoituksessa ja joutuu viinan hallitsemaksi. Juomarillekin tarjotaan armoa, mutta hänen kohdalleen pelastus voi tulla vain silloin, jos hän tunnustaa juomisensa synniksi, josta on tehtävä parannus. Jos hän uudestaan - ja vaikka toistuvastikin - lankeaa, mutta jälkeenpäin katuu ja luottaa Jeesuksen ristin sovittavaan vereen, saa hän lankeemuksensa anteeksi.
Siveettömästi elää se, joka toteuttaa sukupuolisuuttaan Jumalan säätämän avioliiton ulkopuolella. Julkisyntisiä ovat avosuhteessa elävät, puolisonsa muun kuin huoruuden tähden hylkäävät ja toisen kanssa naimisiin menevät. Kuudennen käskyn rikkojia ovat sukupuolinautintoja niin prostituoitujen, elokuvien, puhelinlinjojen, lehtien tai internetin kautta hakevat.
Julkisyntinen on se, joka avoimesti ottaa Herran antaman elämän omaan käteensä, pois Jumalan päätösten alta, jolle valta ihmisen elämästä ja kuolemasta kuuluu. Tähän syyllistytään niin aborteissa eli lapsen tappamisessa kuin eutanasiassa eli heikkojen, sairaiden ja vanhojen murhaamisessa.
8. LUOPUNUT KRISTIKANSA JA PIISPAT SEKÄ PAIMENET
Jumalan asettamat varoitusmerkit romahtaneesta sillasta ja kuolemanvaarasta sivaltavat kipeästi niin minun, sinun kuin kaikkien lähimmäistemme ja koko kansammekin elämään. Mutta ammottava rotko on tosiasia. Sitä ei muuta miksikään se, että yritämme peitellä tekaistuilla selityksillä varoitusmerkkejä ja STOP-kylttejä. Tai yritämme kääntää katseemme muualle, pois liikennemerkeistä - yrittäen unohtaa koko ohjetaulut. Jumalan edessä on turha yrittää selitellä: Niinhän ne kaikki muutkin tekivät! Muistakaa Nooan aikaa: Koko sen aikaisesta ihmiskunnasta oli Jumalan sanalle uskollisia jäljellä enää vain kahdeksan. Kaikki muut olivat luopuneet Jumalan ilmoituksen mukaisesta uskosta ja tulivat hukutetuiksi.
Merkittävä osa kansankirkkomme jäsenistä ei Jumalan sanan valossa voi olla Herran seurakunnan jäseniä. Tämä koskee erityisesti kansankirkon piispoja ja valtaosaa pastoreista. He elävät paatuneina julkisynnissä - ilman, että tunnustavat parannusvaatimuksen koskevan heitä. Kansamme hoippuu surmapaikalle ilman, että paikalleen asetetut vartijat huutaisivat heille, kehottaisivat kääntymään ja osoittaisivat elämän tietä. Nyt palkkapaimenet ja -piispat kulkevat itse eturivissä leveänä karkeloivana rintamana kadotukseen syöksyvien joukossa.
Itse olen pastori, seurakunnan paimen, ja siten erityiseen vartijavirkaan asetettu. Yksin Jumala tietää, miksi Hän minut tähän tehtävään on kutsunut. Omasta mielestäni olen tähän tehtävään kelvoton - ja todella moni muu on täsmälleen samaa mieltä. Minun lisäkseni maassamme on tuhansia muitakin seurakunnan kaitsijoiksi kutsuttuja ja vihittyjä. Kuinka moni heistä julistaa synninpäästön ja jakaa ehtoollisen esimerkiksi avosuhteessa elävälle, joka ei halua mennä naimisiin? Sellaiselle, joka jatkaa sukupuolielämää partnerinsa kanssa, mutta ei halua tähän avioliiton sitein sitoutua eliniäkseen? Pastorin synninpäästö ja ehtoollisyhteyteen hyväksyminen ilman parannusvaatimusta ja sideavaimen käyttämistä viestittävät yksiselitteisesti: sinä olet kulkemassa oikealla tiellä kohti taivasta. Tosiasiassa tuo avioliiton hylkäävä on Jumalan sanan perusteella matkalla aivan toiseen paikkaan.
9. JEESUKSEN RISTI ANTAA VARMAN VAKUUDEN HELVETISTÄ JA TAIVAASTA
Onko sitten aivan varmaa, että lavean tien silta on poikki ja alla on huikean syvä kivinen rotko? Onko aivan varmaa, että kadotus on olemassa ja sinne monet näyttävät olevan matkalla? Entä jos kyseessä on sittenkin vain antiikin oppimattomien ihmisten teologinen työtapaturma? Hiljattain eläkkeelle jäänyt raamatunselitysopin professori - ja yhä edelleen kirkkomme pastori, voi piispaparkoja viimeisellä tuomiolla - on yksiselitteisesti todennut, että teologinen tutkimus on vapauttanut meidät helvetin pelosta. Samaan hengenvetoon hän jatkaa, että sama teologinen työskentely on myös riistänyt meiltä toivon taivaasta.
Nuo tämän maailman silmissä viisaan ja palkitun professorin sanat kumoutuvat kuitenkin yhdellä sanalla. Tuo sana on: risti. R-I-S-T-I, risti. Jumalan pyhän ja puhtaan Pojan piti helvetillisesti kärsiä ja tulla hylätyksi, kuolemaan ja kadotukseen heitetyksi. Jeesuksen kärsimys vahvistaa Jumalan lain ja Hänen hehkuvan sekä kiivaan vihansa kaikkea pahuutta ja syntiä vastaan. Jos helvettiä ei todellisesti olisi, Jeesuksen ei olisi tarvinnut kärsiä - tai sitten Hän kärsi turhan tähden. Mutta turhaa Hänen kärsimyksensä ei todellakaan ollut. Ei ainakaan minulle ja toivottavasti ei sinullekaan.
Sinä - ja puhun nyt myös itselleni - saat katsoa raadeltuun, häpäistyyn, pilkattuun ja ruoskittuun, rikki lyötyyn Jeesukseen. Siinä on sinun helvettisi Hänen harteillaan. Piikkikruunu Hänen otsallaan, syvät ruoskanjäljet kehossa, naulat käsissä ja jaloissa, sylki kasvoilla, iva ja pilkka korvilla sekä sydämen päälle heitettynä; kaikki sinun tähtesi. Isä uhraa Poikansa. Nyt ei kuulu ääntä taivaasta, joka sanoisi: "Älä satuta kättäsi poikaan." Nyt todella teurastettiin se uhrilammas, joka annettiin alttarille Iisakin sijaan - eli sinun sijaasi.
Olitpa rikkonut kuinka paljon tahansa, elänyt julkisynnissä miten syvällä tai kauan tahansa, niin tänään sinulle tarjotaan parannuksenteon tietä ja anteeksiantamusta. Saat uskoa armahtavaan, hyvään ja rakastavaan Herraan. Ehtoollispöydässä itse teurastettu Karitsa tarjoaa sinulle ruumiinsa syötäväksi ja verensä juotavaksi, jotta sinä yhdistyisit Häneen ja saisit Hänen kanssaan elää ikuisesti. Herramme nousi kuolleista. Myös niiden haudat tulevat tyhjenemään, jotka ovat Häneen uskossa ja kasteessa liitetyt.
10. EHTOOLLINEN ON TARKOITETTU KATUVILLE SYNTISILLE
Ehtoollinen ja ikuinen elämä on tarkoitettu jokaiselle, joka tunnustaa Raamatun edessä: olen paljossa - siis lopulta kaikessa - rikkonut ja tarvitsen anteeksiantamusta. Raamattu on oikeassa, minä väärässä. Herra armahda!
Sen sijaan olet erossa elävästä Jumalasta, jos pysyt sydämessäsi kovana ja toteat: "Minun ei tarvitse sitä kaikkea noudattaa, mitä Raamatussa noudatettavaksi annetaan. Jeesuksen selittämä kymmenen käskyn laki ei minua koske, ei ainakaan kaikilta osiltaan. En ole velvollinen noudattamaan apostolista oppia ja seurakuntajärjestystä. Minun ei tarvitse muuttaa ajatuksiani, vaikka ajattelen ja uskon eri tavalla kuin Raamatussa opetetaan."
Toivon ja rukoilen, että viimeistään tämän saarnan ja messun jälkeen ainakaan täällä ei olisi yhtään, joka näin kovettuneessa sydämessään ajattelisi. Jos täällä kaikesta huolimatta joku sellainen olisi, joka ei halua tunnustaa Pyhän Raamatun edessä syntejään ja tehdä niistä parannusta, niin hänelle sanon: Älä tule ehtoollispöytään. Alttarin eteen kokoontuvat ne, jotka tunnustavat olevansa itsessään ja lihassaan sairaita ja syntisiä, heikkoja ja väsyneitä, langenneita ja kompuroivia, uskossaan horjuvia ja epäröiviä, pelkureita ja jumalattomia.
Sellainen, joka ei tunnusta viheliäisyyttään ja sydämensä mustuutta, uskonsa heikkoutta ja rakkautensa vähäisyyttä, ei kuulu armopöytään. Mutta jos laki on saanut pistää sinun jumalattomaan lihanmieliseen sydämeesi, niin ole autuas. Jos tunnustat olevasi syyllinen ja syntinen, niin juuri sinua varten Jeesus on tuonut täyden anteeksiantamuksen, ehdottoman armon omassa ruumiissaan ja veressään. Juuri sinua varten katetaan ehtoollispöytä, jossa saat syödä ikuisen elämän ruokaa, maistaa elämän puun hedelmää ja juoda elävää vettä.
"Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.... [Jeesus sanoo]: 'Totisesti, minä tulen pian.' Aamen. Tule, Herra Jeesus!" (Ilm. 22:17,20)
Jumalan sanan kylvö -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-raamattua-on-julistettava-jumalan-sanana.html
1. VARTIJAN VASTUU KOKONAISEN RAAMATUN JULISTAMISESTA
2. VASTUU RIKKOVASTA VELJESTÄ
3. ROMAHTANUT SILTA
4. JULKISYNNISSÄ ELÄVÄN KOHTELEMINEN
5. USKOVAKIN ON LIHASSAAN SYNTINEN
6. HARHAOPPISET
7. JULKISYNTISET
8. LUOPUNUT KRISTIKANSA SEKÄ PIISPAT JA PAIMENET
9. JEESUKSEN RISTI ANTAA VARMAN VAKUUDEN HELVETISTÄ
JA TAIVAASTA
10. EHTOOLLINEN ON TARKOITETTU KATUVILLE SYNTISILLE
RIPPIPUHE
Hyvät Jeesuksen ystävät! Tänään on toinen paastonaikaa edeltävä sunnuntai, jonka otsikko on 'Jumalan sanan kylvö'. Aiemmin tätä sunnuntaita kutsuttiin nimellä 'sexagesima', joka on latinankieltä ja tarkoittaa 'kuudeskymmenes'. Pääsiäiseen on nyt aikaa kahdeksan viikkoa eli vajaat kuusikymmentä päivää.Jumalan sanaa on omassa maassamme kylvetty eli julistettu jo 1000 vuotta. Tuo sanan kylväminen on myös kantanut hedelmää. Lukemattomat ihmiset ovat näiden vuosisatojen aikana uskoneet Jeesuksen evankeliumin ja saaneet uskon kautta Golgatan ristiin syntinsä anteeksi.
Miljoonat ihmiset on kastettu Jeesukseen. Erityisesti meidän aikanamme moni kastettu näyttää kuitenkin luopuneen Raamatun uskosta. Jopa opinvartijoiksi valituista kansankirkon piispoista on tullut Jumalan sanan kieltäjiä ja luopioita.
Yhä edelleen on myös niitä siunattuja, jotka haluavat uskoa ja elää pyhän kasteensa mukaisesti. Yhä edelleen on niitä, jotka tunnustavat: Pyhä Raamattu on oikeassa, me ihmiset väärässä.
Kasteen mukainen elämä on jokapäiväisessä parannuksessa elämistä; se on synnin tunnustamista ja anteeksisaamisen uskomista sekä uuden elämän pyytämistä ja vastaanottamista Herralta. Kasteen armossa elävä haluaa ojentautua Jumalan sanan mukaan tässä pimenevässä ajassa. Jumalan valtakunnassa saa kääntää katseensa pois omasta mahdottomuudestaan Häneen, josta vuotaa armoa ja totuutta, iloa ja rauhaa, rakkautta ja uskollisuutta, pitkämielisyyttä ja hyvyyttä, elämää ja autuutta, tulevaisuutta ja toivoa.
Pyhä kaste kutsuu kuolettamaan langenneen lihamme eli Jumalan sanasta luopuneen luontomme teot. Jumalan sana kutsuu meitäkin tänään tunnustamaan sekä perisyntisen olemuksemme että koko tekosyntiemme kuorman - kaiken, missä olemme rikkoneet Raamatun sanassa ilmoitettua Kaikkivaltiaan tahtoa vastaan. Käymme siis nöyrin ja katuvin mutta samalla rohkein mielin armoistuimen eli Golgatan ristin juurelle.
SAARNA
1. VARTIJAN VASTUU KOKONAISEN RAAMATUN JULISTAMISESTA
Maassamme ei ainoastaan kylvetä Jumalan sanaa, vaan kristinuskon nimikkeen alla heitetään peltoon myös rikkaviljan eli lusteen siementä. Mistä nämä kahden eri siemenen kylväjät erottaa toisistaan? Vastaus on yksinkertainen: Se kylvää Jumalan sanan siementä, joka puhuu Raamatun ja sitä oikein opettavan tunnustuksen mukaan sekä haluaa myös ojentaa omaa elämäänsä tuon opetuksen mukaan. Raamattu on Jumalan sana, joka vaikuttaa oikean ja hyvän viljan kasvamisen. Oikea Jumalan tahtoma sato on sitä, mikä antaa kiitoksen ja kunnian yksin Hänelle, jolle se kuuluu: Herralle Jeesukselle Kristukselle ja Hänen veriselle ristilleen.
Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. "Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." (2. Piet. 1:21) Samoin Psalmi 119, jae 160: "Sinun sanasi on kokonansa totuus."
Raamatun sanat eivät ole mitä tahansa sanoja, vaan aivan erityislaatuisia, pysyviä ja tosia. Erityisesti meillä, seurakunnan paimen- eli opetusvirkaan virkaan asetetuilla, on äärimmäisen vakava vastuutehtävä julistaa tätä autuuden tuovaa ja kadotukselta pelastavaa Jumalan sanaa: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Uskokaa ilosanoma Herran Jeesuksen Kristuksen sovittavassa ristinveressä! Älkää olko niitä, jotka jäävät synteihinsä ja siten paatuvat sekä luopuvat elävästä Jumalasta. Älkää kieltäkö suullanne älkääkä kättenne töillä Jumalan Raamatussa ilmoittamaa muuttumatonta lakia omaksi tuhoksenne. Sillä se, joka luopuu Jumalan kirjoitetusta sanasta Raamatusta, luopuu samalla myös Jumalan lihaksi tulleesta Sanasta, Jeesuksesta."
Jumalan vanhurskaan tuomion vakavuudesta - sekä saarnamiehen että seurakunnan muun jäsenen näkökulmasta - kertoo myös profeetta Hesekielin kirjan 33. luku. Se on yksi Raamatun vahvimpia ja samalla suorastaan kauhistuttavimpia kuvauksia Jumalan asettaman paimenen ja vartijan tehtävän vakavuudesta.
"Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan Minun suustani, on sinun varoitettava heitä Minun puolestani. 8. Jos Minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä Minä vaadin sinun kädestäsi. 9. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut." (Hes. 33:7-9)
Voiko tätä suurempaa vastuuta olla missään tehtävässä: "... hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi"? Syntisestä elämästä varoittaminen ei ole muotia eikä mukavaa. Päinvastoin. Jokainen saakoon elää aivan niin kuin huvittaa; niin kuin itse oikeaksi näkee. "Älköön kukaan tulko sanomaan minulle minun elämäntavastani mitään; kaikkein vähiten kaipaan mitään ojentamista tai nuhdesaarnaa!" Maailma ja maailmanmieliset elävät ja haluavat elää ns. vapaudessa ilman mitään rajoittavia sääntöjä. Vaikka tosiasiassa tuo vapaus on synnin orjuutta. Maailma ei halua kuulla ja ottaa vastaan totuutta: "Sinä elät vääryydessä ja synnissä. Sinun on tehtävä elämäntavastasi ja asenteistasi parannus! Käänny Perkeleen ja tämän maailman seuraamisesta kohti Jumalaa!"
Profeetta Hesekiel asetettiin oman henkensä uhalla puhumaan kansalle totuuden sanoja. Hänelle oli annettu paljon: huikaisevat taivasnäyt ja Herran sanojen kirkas kuuleminen. Mutta vastapainoksi Hesekieliltä myös vaadittiin paljon. Kenelle on paljon annettu, siltä myös paljon vaaditaan. Jumalan maailmassa ei voi olla valtaa, tietoa, ymmärrystä, rikkautta tai lahjoja ilman, että niihin myös aina liittyisi sitä suurempi vastuu ja tilintekovelvollisuus. "Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion." (Jaak. 3:1)
2. VASTUU RIKKOVASTA VELJESTÄ
Oletko sinä saanut Herralta tehtävän toimia Israelin kansan eli kristillisen seurakunnan vartijana? Jokainen kristitty on kutsuttu omassa lähipiirissään tällaiseen vartijan tehtävään. Jeesus sanoo:
"... jos veljesi rikkoo [sinua vastaan], niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. 16. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. 18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." (Matt. 18:15-18)
Muutamissa kaikkein vanhimmissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa ei ole sanoja 'sinua vastaan', joten perusteltua on lukea ja kääntää tuon kohdan alku myös muodossa: '... jos veljesi tekee syntiä, niin mene ja nuhtele häntä...'
3. ROMAHTANUT SILTA
Veljen - ja yhtä lailla tietenkin myös sisaren - (takaisin) voittamisessa on kysymys siitä, ettei tuo veli menekään syntiensä tähden kadotukseen, vaan pääsee synnin tunnustamisen, hylkäämisen ja anteeksiantamuksen sanan kautta takaisin taivastielle. Tätä tilannetta kuvaamaan on käytetty vertausta syvän rotkon yli kulkeneesta, mutta romahtaneesta sillasta. Sinä tiedät, että tie on yhtäkkiä poikki seuraavan mutkan takana. Näet autoilijan, joka on tulossa kovaa vauhtia tietä pitkin. Jos tuon autoilijan henki on sinulle vähänkään arvoinen, niin huidot ja annat merkkiä autolle, jotta se pysähtyisi. Kerrot äärimmäisen tärkeän varoituksen: Älä aja eteenpäin, tuo tie vie kuoleman kuiluun!
Jos näet auton, mutta et yritäkään sitä pysäyttää ja romahtaneesta sillasta varoittaa, olet syypää kuolemantuottamukseen. Jos sinut on vielä erityisesti asetettu liikenteen ohjaajan virkaan ja tehtävään poikki olevasta tiestä varoittamaan, saat laiminlyönnistäsi tappo- tai jopa murhasyytteen. Jos autoilija ei kuitenkaan välitä pysähtymismerkistäsi tai ei usko varoitukseesi tien päättymisestä, ja väkisin kurvaa ohitsesi matkaa jatkaakseen, olet tietenkin vastuusta vapaa. Joitakin vuosia sitten lähipiiristäni tuli uskoon nuori tyttö. Tuo tyttö oli tapahtuman jälkeen äärimmäisen vihainen uskoville vanhemmilleen: "Miksi ette aikaisemmin sanoneet minulle, että jos en usko Jeesukseen, niin joudun kadotukseen?!"
4. JULKISYNNISSÄ ELÄVÄN KOHTELEMINEN
Jeesus käskee suhtautumaan itsepintaisesti julkisynnissä elävään ja moninkertaisia varoituksia kuulemattomaan seurakunnan jäseneen aivan kuin pelastuksesta osattomaan pakanaan tai halveksuttuun kansansa petturiin, veronkerääjään eli publikaaniin. Toki Jeesus ja Jeesuksen Hengessä elävät rakastavat pakanaa ja publikaania, mutta ei Herra heitä taivaaseen vie ilman parannusta ja uskoa.
Paavali opettaa samoin kirjeessään korinttilaisille:
"Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; 10. en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. 11. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. 12. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?13. Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. 'Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.'" (1. Kor. 5:9-13)
Seurakunnan ulkopuolisille julkisyntisille tulee osoittaa rakkautta. Mutta ehtoollisyhteydestä ja lopulta koko seurakunnan jäsenyydestä tulee erottaa ne, jotka haluavat pysyä syntielämässä. Pyhän Raamatun perusteella on käsitteellinen mahdottomuus, että seurakunnan jäsen voisi elää jatkuvassa julkisynnissä. Sillä nimenomaan julkisynneistähän on kysymys niin Jeesuksen opetuksessa syntiä tekevästä veljestä kuin juuri luetussa Paavalin kirjoituksessa.
5. USKOVAKIN ON LIHASSAAN SYNTINEN
Sillä perusteella, että me kaikki olemme oman sydämemme syvyyksissä syntisiä eli epäjumalanpalvelijoita, herjaajia, murhaajia, huorintekijöitä, varkaita, valehtelijoita ja himoajia, emme voi kumota Jeesuksen ja Paavalin ja niin monien muiden Raamatussa meitä opettavien selviä sanoja. Ihmistä ei tietenkään pelasta se, että hän pidättäytyy julkisynneistä. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaiksi ja tuota sydämen tilaa ei lopulta näe kukaan muu kuin Jumala yksin. On tärkeää, että emme lankea farisealaiseen ulkokultaisuuteen. Minä ja julkisyntinen olemme sydämeltämme, lihaltamme, omalta luonnoltamme, täsmälleen samanlaisia.
Minut ja julkisyntisen erottaa toisistaan vain se, että minä Raamatun ilmoittaman Jumalan ja ihmisten edessä tunnustan sydämeni ja elämäni häpeällisen saastan, oman mahdottomuuteni. Tunnustan olevani velvollinen jokapäiväiseen parannuksentekoon, synnin pois laittamiseen elämästäni. Tunnustan tarvitsevani anteeksiantamusta kaikessa. Julkisyntinen ei sen sijaan tunnusta, että hänen täytyy tehdä parannus, tunnustaa syntinsä ja hylätä ne. Siksi hän ei myöskään voi uskoa syntejään anteeksiannetuiksi Jeesuksen Golgatalla vuodattaman veren tähden - hänhän ei armoa tarvitse. Pelastavasta uskosta osaton on se, joka hylkää Pyhän Raamatun opetuksen Jumalasta ja ihmisestä, miehestä ja naisesta. Kohti kadotusta on kulkemassa se, joka ei pyydä anteeksi ja kadu, ei tee parannusta ja usko Jeesukseen Kristukseen.
6. HARHAOPPISET
Harhaoppi on (julki)synneistä kadottavin, rikkoohan se kaikkien raskaimmin juuri ensimmäistä käskyä vastaan ja vetää koko uskon alta maton pois. Harhaoppi ja epäjumalanpalvelus tarkoittavat samaa asiaa. Niiden ydin on se, että opetetaan Jumalasta ja Hänen tahdostaan eri tavalla kuin mitä Raamatussa sanotaan. Se elää harhaopin vallassa ja on epäjumalanpalvelija, joka on luopunut Jumalan sanasta. Se on harhaoppinen, joka ei tunnusta Jumalan sanaa velvoittavaksi ja sitovaksi. Harhaoppinen on esimerkiksi piispa, kirkkoherra tai muu paimen, joka hyväksyy Herran käskyn vastaisesti naispappeuden tai homoseksuaalisuuden harjoittamisen. Harhaoppinen on myös esimerkiksi se, joka kieltää Jumalan sanan ja uskontunnustuksen opettaman yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.
Jos joku kieltää Pyhän Raamatun oikeellisuuden ja sitovuuden uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä, on hän itse erottanut itsensä uskovien joukosta. Kristillinen kirkko, Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki on siellä, missä sitoudutaan vanhan ja uuden liiton profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin. Jakamattoman kristikunnan uskontunnustukset ja esimerkiksi luterilaiset Tunnustuskirjat opettavat oikein Pyhää Raamattua.
Se, joka julkisesti hylkää Raamatun opetukset Jumalasta, kielenkäytöstä, ihmiselämän pyhyydestä, avioliitosta, oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä, ei voi tulla ehtoollispöytää ja lopulta edes jäädä Herran seurakunnan jäseneksi. Pelastavasta Pyhän Hengen vaikuttamasta uskosta osattomia ovat erityisesti ne, jotka sanovat Jeesuksen syntyneen luonnollisesti kahdesta ihmisestä: kieltävät Hänen syntyneen Isästä Jumalasta ja neitsyt Mariasta. Tällaisia on omassa maassamme jopa kansankirkon piispojen keskuudessa.
Epäjumalanpalvelija on myös se, joka avaa muita teitä pelastukseen ja taivaaseen kuin Jeesuksen ristin. Tällainen on esimerkiksi Rooman paavi. Hän opettaa, että ihmisen omat työt - yhä edelleen jopa raha, joka aneina maksetaan - vaikuttavat myönteisellä ja suorastaan vaadittavalla tavalla sielun pelastukseen.
Eikä tätä Jeesuksen ainoana pelastustienä ohittavaa jumalattomuutta tarvitse hakea mistään Roomasta asti; se on vahvasti läsnä meidän omassa luopiokirkossammekin. Tosiasia on se, että kenellä ei ole Poikaa, hänellä ei ole Isääkään. Paaville ja hänen oppinsa kannattajille, sen enempää kuin heidän kotimaisille hengenheimolaisilleen, ei voi antaa synninpäästöä tai jakaa ehtoollista. Pelastuvatko he lopulta, ei ole minun asiani. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala.
7. JULKISYNTISET
Paavali mainitsee myös esimerkiksi pilkkaajan sellaiseksi, jonka kanssa ei pidä seurustella eikä aterioida; se on erityisesti nauttia yhdessä Herran ehtoollista. Se, joka kiroilee ja noituu, käyttää Jumalan nimeä voimasanana ja ärtymyksen osoituksena ilman, että tunnustaa tätä kaikkea synniksi ja haluaa tehdä siitä parannusta, on pilkkaaja. Julkisesti kiroileva ja kiroilemistaan katumaton on julkisyntinen.
Paavalin mainitsema juomari on se, joka käyttää alkoholia humaltumistarkoituksessa ja joutuu viinan hallitsemaksi. Juomarillekin tarjotaan armoa, mutta hänen kohdalleen pelastus voi tulla vain silloin, jos hän tunnustaa juomisensa synniksi, josta on tehtävä parannus. Jos hän uudestaan - ja vaikka toistuvastikin - lankeaa, mutta jälkeenpäin katuu ja luottaa Jeesuksen ristin sovittavaan vereen, saa hän lankeemuksensa anteeksi.
Siveettömästi elää se, joka toteuttaa sukupuolisuuttaan Jumalan säätämän avioliiton ulkopuolella. Julkisyntisiä ovat avosuhteessa elävät, puolisonsa muun kuin huoruuden tähden hylkäävät ja toisen kanssa naimisiin menevät. Kuudennen käskyn rikkojia ovat sukupuolinautintoja niin prostituoitujen, elokuvien, puhelinlinjojen, lehtien tai internetin kautta hakevat.
Julkisyntinen on se, joka avoimesti ottaa Herran antaman elämän omaan käteensä, pois Jumalan päätösten alta, jolle valta ihmisen elämästä ja kuolemasta kuuluu. Tähän syyllistytään niin aborteissa eli lapsen tappamisessa kuin eutanasiassa eli heikkojen, sairaiden ja vanhojen murhaamisessa.
8. LUOPUNUT KRISTIKANSA JA PIISPAT SEKÄ PAIMENET
Jumalan asettamat varoitusmerkit romahtaneesta sillasta ja kuolemanvaarasta sivaltavat kipeästi niin minun, sinun kuin kaikkien lähimmäistemme ja koko kansammekin elämään. Mutta ammottava rotko on tosiasia. Sitä ei muuta miksikään se, että yritämme peitellä tekaistuilla selityksillä varoitusmerkkejä ja STOP-kylttejä. Tai yritämme kääntää katseemme muualle, pois liikennemerkeistä - yrittäen unohtaa koko ohjetaulut. Jumalan edessä on turha yrittää selitellä: Niinhän ne kaikki muutkin tekivät! Muistakaa Nooan aikaa: Koko sen aikaisesta ihmiskunnasta oli Jumalan sanalle uskollisia jäljellä enää vain kahdeksan. Kaikki muut olivat luopuneet Jumalan ilmoituksen mukaisesta uskosta ja tulivat hukutetuiksi.
Merkittävä osa kansankirkkomme jäsenistä ei Jumalan sanan valossa voi olla Herran seurakunnan jäseniä. Tämä koskee erityisesti kansankirkon piispoja ja valtaosaa pastoreista. He elävät paatuneina julkisynnissä - ilman, että tunnustavat parannusvaatimuksen koskevan heitä. Kansamme hoippuu surmapaikalle ilman, että paikalleen asetetut vartijat huutaisivat heille, kehottaisivat kääntymään ja osoittaisivat elämän tietä. Nyt palkkapaimenet ja -piispat kulkevat itse eturivissä leveänä karkeloivana rintamana kadotukseen syöksyvien joukossa.
Itse olen pastori, seurakunnan paimen, ja siten erityiseen vartijavirkaan asetettu. Yksin Jumala tietää, miksi Hän minut tähän tehtävään on kutsunut. Omasta mielestäni olen tähän tehtävään kelvoton - ja todella moni muu on täsmälleen samaa mieltä. Minun lisäkseni maassamme on tuhansia muitakin seurakunnan kaitsijoiksi kutsuttuja ja vihittyjä. Kuinka moni heistä julistaa synninpäästön ja jakaa ehtoollisen esimerkiksi avosuhteessa elävälle, joka ei halua mennä naimisiin? Sellaiselle, joka jatkaa sukupuolielämää partnerinsa kanssa, mutta ei halua tähän avioliiton sitein sitoutua eliniäkseen? Pastorin synninpäästö ja ehtoollisyhteyteen hyväksyminen ilman parannusvaatimusta ja sideavaimen käyttämistä viestittävät yksiselitteisesti: sinä olet kulkemassa oikealla tiellä kohti taivasta. Tosiasiassa tuo avioliiton hylkäävä on Jumalan sanan perusteella matkalla aivan toiseen paikkaan.
9. JEESUKSEN RISTI ANTAA VARMAN VAKUUDEN HELVETISTÄ JA TAIVAASTA
Onko sitten aivan varmaa, että lavean tien silta on poikki ja alla on huikean syvä kivinen rotko? Onko aivan varmaa, että kadotus on olemassa ja sinne monet näyttävät olevan matkalla? Entä jos kyseessä on sittenkin vain antiikin oppimattomien ihmisten teologinen työtapaturma? Hiljattain eläkkeelle jäänyt raamatunselitysopin professori - ja yhä edelleen kirkkomme pastori, voi piispaparkoja viimeisellä tuomiolla - on yksiselitteisesti todennut, että teologinen tutkimus on vapauttanut meidät helvetin pelosta. Samaan hengenvetoon hän jatkaa, että sama teologinen työskentely on myös riistänyt meiltä toivon taivaasta.
Nuo tämän maailman silmissä viisaan ja palkitun professorin sanat kumoutuvat kuitenkin yhdellä sanalla. Tuo sana on: risti. R-I-S-T-I, risti. Jumalan pyhän ja puhtaan Pojan piti helvetillisesti kärsiä ja tulla hylätyksi, kuolemaan ja kadotukseen heitetyksi. Jeesuksen kärsimys vahvistaa Jumalan lain ja Hänen hehkuvan sekä kiivaan vihansa kaikkea pahuutta ja syntiä vastaan. Jos helvettiä ei todellisesti olisi, Jeesuksen ei olisi tarvinnut kärsiä - tai sitten Hän kärsi turhan tähden. Mutta turhaa Hänen kärsimyksensä ei todellakaan ollut. Ei ainakaan minulle ja toivottavasti ei sinullekaan.
Sinä - ja puhun nyt myös itselleni - saat katsoa raadeltuun, häpäistyyn, pilkattuun ja ruoskittuun, rikki lyötyyn Jeesukseen. Siinä on sinun helvettisi Hänen harteillaan. Piikkikruunu Hänen otsallaan, syvät ruoskanjäljet kehossa, naulat käsissä ja jaloissa, sylki kasvoilla, iva ja pilkka korvilla sekä sydämen päälle heitettynä; kaikki sinun tähtesi. Isä uhraa Poikansa. Nyt ei kuulu ääntä taivaasta, joka sanoisi: "Älä satuta kättäsi poikaan." Nyt todella teurastettiin se uhrilammas, joka annettiin alttarille Iisakin sijaan - eli sinun sijaasi.
Olitpa rikkonut kuinka paljon tahansa, elänyt julkisynnissä miten syvällä tai kauan tahansa, niin tänään sinulle tarjotaan parannuksenteon tietä ja anteeksiantamusta. Saat uskoa armahtavaan, hyvään ja rakastavaan Herraan. Ehtoollispöydässä itse teurastettu Karitsa tarjoaa sinulle ruumiinsa syötäväksi ja verensä juotavaksi, jotta sinä yhdistyisit Häneen ja saisit Hänen kanssaan elää ikuisesti. Herramme nousi kuolleista. Myös niiden haudat tulevat tyhjenemään, jotka ovat Häneen uskossa ja kasteessa liitetyt.
10. EHTOOLLINEN ON TARKOITETTU KATUVILLE SYNTISILLE
Ehtoollinen ja ikuinen elämä on tarkoitettu jokaiselle, joka tunnustaa Raamatun edessä: olen paljossa - siis lopulta kaikessa - rikkonut ja tarvitsen anteeksiantamusta. Raamattu on oikeassa, minä väärässä. Herra armahda!
Sen sijaan olet erossa elävästä Jumalasta, jos pysyt sydämessäsi kovana ja toteat: "Minun ei tarvitse sitä kaikkea noudattaa, mitä Raamatussa noudatettavaksi annetaan. Jeesuksen selittämä kymmenen käskyn laki ei minua koske, ei ainakaan kaikilta osiltaan. En ole velvollinen noudattamaan apostolista oppia ja seurakuntajärjestystä. Minun ei tarvitse muuttaa ajatuksiani, vaikka ajattelen ja uskon eri tavalla kuin Raamatussa opetetaan."
Toivon ja rukoilen, että viimeistään tämän saarnan ja messun jälkeen ainakaan täällä ei olisi yhtään, joka näin kovettuneessa sydämessään ajattelisi. Jos täällä kaikesta huolimatta joku sellainen olisi, joka ei halua tunnustaa Pyhän Raamatun edessä syntejään ja tehdä niistä parannusta, niin hänelle sanon: Älä tule ehtoollispöytään. Alttarin eteen kokoontuvat ne, jotka tunnustavat olevansa itsessään ja lihassaan sairaita ja syntisiä, heikkoja ja väsyneitä, langenneita ja kompuroivia, uskossaan horjuvia ja epäröiviä, pelkureita ja jumalattomia.
Sellainen, joka ei tunnusta viheliäisyyttään ja sydämensä mustuutta, uskonsa heikkoutta ja rakkautensa vähäisyyttä, ei kuulu armopöytään. Mutta jos laki on saanut pistää sinun jumalattomaan lihanmieliseen sydämeesi, niin ole autuas. Jos tunnustat olevasi syyllinen ja syntinen, niin juuri sinua varten Jeesus on tuonut täyden anteeksiantamuksen, ehdottoman armon omassa ruumiissaan ja veressään. Juuri sinua varten katetaan ehtoollispöytä, jossa saat syödä ikuisen elämän ruokaa, maistaa elämän puun hedelmää ja juoda elävää vettä.
"Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.... [Jeesus sanoo]: 'Totisesti, minä tulen pian.' Aamen. Tule, Herra Jeesus!" (Ilm. 22:17,20)